LAUSUNTO TYÖRYHMÄMIETINTÖÖN 2006:10

 

 

Lapsen elatusavun suuruuden arvioiminen

 

HYVÄ EROVANHEMMUUS RY

ESPOO 4.9.2006

 


                                                                                       TIIVISTELMÄ

Hyvä Erovanhemmuus ry.                                                Päivämäärä

                                                                                       4.9.2006

Tekijät

 

Hyvä Erovanhemmuus ry:n elatustukityöryhmä:

Reetta Rajala

(reetta piste rajala at koti piste luukku piste com, 040-7798313)

Pipsa Maylett, Vesa Mäki

Julkaisun laji

Lausunto työryhmämietintöön

Toimeksiantaja:

Mette Mannisen kanssa käymämme keskustelun perusteella haluamme antaa oman lausuntomme Oikeusministeriön työryhmämietintöön.

Julkaisun nimi:

Lapsen elatusavun suuruuden arvioiminen – Hyvä Erovanhemmuus ry:n lausunto työryhmämietintöön

Tiivistelmä:

 

Lähtökohtaisesti katsomme, että työryhmämietintö on huolella valmisteltu ja oletuksemme mukaan uusi ohjeistus tulee täyttämään tarkoituksensa (yhdenmukaistaa elatusapujen määrittämistä ja vähentää elatukseen liittyviä oikeusriitoja). Mietinnön kuvaamat ohjeet noudattavat elatuksesta asetettua lakia ja toteuttavat mallikkaasti sen henkeä. Ohjeet ovat selkeät ja johdonmukaiset. Olemme erityisen tyytyväisiä ohjeen sisältämästä luonapidon aikana tapahtuvan päivittäisen elatuksen huomioimisesta sekä siitä, että luonapidon määrän ehdotetaan vaikuttavan etävanhemman asumiskulujen kohtuullisuuden arviointiin. Kokonaisuudessaan siis arvostamme suuresti työryhmän mietintöä sekä sen aikaansaamiseksi tehtyä työtä.

 

Katsomme kuitenkin, että mietinnössä kuvatut ohjeet eivät täysin täytä vuorottelevan asumisen realiteettien vaatimuksia. Tämän tyyppisissä asumisjärjestelyissä lapsella on todellisuudessa kaksi kotia ja näin ollen hänelle on järjestettävä kodinomaiset olosuhteet molempiin koteihin varustuksen osalta. Vuorottelevalle asumiselle, joksi katsomme yli 12 yötä keskimäärin kuukaudessa kestävät tapaamiset, tulisi laatia aivan omat ohjeensa, joissa elatusmaksuun vaikuttava lapsen elatuksen tarve ja huomioitava elatuskyky räätälöitäisiin näihin yhä enenevässä määrin yleistyviin tapauksiin. Tällöin lasten hankintojen tekijä ja maksaja neuvoteltaisiin vanhempien kesken ja nämä kirjattaisiin elatussopimukseen. Asumiskuluja ei vuorottelevassa asumisessa huomioitaisi lainkaan erityisesti elatustarpeen mutta ei myöskään elatuskyvyn määrityksessä. Tällainen järjestelmä on käytössä Ruotsissa.

 

Ohjeen mukainen elatusmaksun määrittäminen elatuskyvyn osalta ei ole mielestämme kaikilta osin mielekästä. Ohjeessa määritellyt yleiset elinkustannukset ovat liian korkeat. Asumiskustannusten huomiointi todellisia asumiskustannuksia vastaavasti siirtää elatusvastuuta vaatimattomampiin asumisoloihin tyytyvälle vanhemmalle. Näiden kahden seikan yhdistelmä antaa pienempituloisille mahdollisuuden pelata itsensä elatuskyvyttömäksi melko helposti, jolloin toinen vanhempi joutuu vastaamaan kokonaisuudessaan lapsen elatuksesta. Yleisten elinkustannusten osalta toivoisimme käytettävän velkajärjestelyssä olevan henkilön välttämättömiä elinkustannuksia ja asumiskustannusten osalta joitakin sopivia paikkakuntakohtaisia normeja asumiskulujen maksimimääräksi.

 

Yksi erittäin olennainen, vaikkakin tavallaan pieni yksityiskohta, on ohjeessa määritellyt lapsen elatustarpeeseen liittyvät ikäportaat. Ohjeen mukaan 12 ja 13 ikävuoden kohdalla tapahtuu radikaali nousu lapsen yleisissä kustannuksissa. Nykyisen käytännön mukaisesti juuri 12-vuotias lapsi voi suuresti vaikuttaa asuinpaikkaansa ja tapaamisiinsa. Tällainen samanaikainen elatusapukustannuksen suuri hintaporras ja lapsen kuuleminen asumisen muuttamiserimielisyydessä saattavat johtaa lapsen manipulointiin ja siihen, että vanhemmat käynnistävät uudelleen oikeuskiistan lapsen asumisesta. Näkisimme mielellämme ikäporrastuksessa yhden lisäportaan. Ehdotamme ikäportaiksi 0-6, 7-12, 13-14, 15-17.

 

Ohje vahvistaa näkemyksemme mukaan vähäisessä määrin nykyistä lähivanhemman valta-asemaa niin lapsen arjessa kuin päätöksenteossakin. Tällaisten asenteiden kirjaaminen oikeusministeriön ohjeeseen on vaarassa lisätä lähihuoltajuudesta käytäviä oikeuskamppailuja.

 

Yllä mainittujen keskeisten kannanottojen lisäksi olemme lausunnossamme kommentoineet työryhmämietintöä yksityiskohtaisesti. Näistä erittäin tärkeänä uudelleen harkittavana kohtana pidämme ainakin, että tapaamisten matkakulujen laskennan rajat poistetaan tai niitä loivennetaan, ja että luontaisetujen osalta huomioidaan pelkkä edun nettovaikutus.

 

Toivomme työryhmän perehtyvän kannanottoihimme ja ehdotuksiimme ja huomioivan ne tarpeelliseksi katsomiltaan osin. Mahdollisten kysymysten osalta toivomme työryhmän olevan yhteydessä Reetta Rajalaan.


SISÄLLYSLUETTELO

 

1      Lausunnon tausta. 4

2      Keskeiset kannanotot 5

2.1       Elatusmaksu vuorottelevan asumisen tapauksissa. 5

2.2       Elatuskyvyn laskeminen. 6

2.2.1        Yleiset elinkustannukset, ohjeen sivut 10, 36 ja 62  7

2.2.2        Asumiskustannukset, ohjeen sivut 11, 36 ja 62  7

2.3       Elatustarpeen yleisten kustannusten ikäporrastus, ohjeen sivut 7, 23 ja 56. 7

2.4       Osittainen asenteellisuus ja ymmärryksen puute laajaan luonapitoon. 8

3      Yksityiskohtaiset kommentit 9

3.1       Ohjeesta poikkeava elatussopimus, ohjeen sivut 6, 18 ja 55. 9

3.2       Varallisuuden huomioiminen, ohjeen sivut 10, 34 ja 61  10

3.3       Matkakustannusten rajat, ohjeen sivut 14, 43 ja 65, 10

3.4       Luonapitovähennyksen peruste: yöpyminen, ohjeen sivut 15, 44 ja 66, 10

3.5       Kuukausitulon määrittäminen, ohjeen sivut 20-21 (31 ja 60) 11

3.6       Lapsen erityisestä harrastuksesta aiheutuvat kustannukset, ohjeen sivu 26, 11

3.7       Lapsen vakuutusmaksut, ohjeen sivu 27. 11

3.8       Mahdollisuudet hankkia tuloja, ohjeen sivut 33 ja 61  11

3.9       Luontaisedut, ohjeen sivut 34 ja 60, 11

3.10     Vanhemman asumiskustannukset, perheen määritelmä, ohjeen sivut 36 ja 62. 12

3.11     Toteutuva tapaamisten määrä vs. elatusmaksun uudelleen määrittely, ohjeen sivu 45. 12

3.12     Ohjeistuksen käyttöönotto, ohjeen sivu 54. 12


 

1       Lausunnon tausta

 

Hyvä Erovanhemmuus on rekisteröity yhdistys, joka on aloittanut toimintansa 2003 nimellä Jaettu Vanhemmuus. Nimemme vaihtui tänä keväänä. Toimintamme keskeisiä tavoitteita on tasapuolistaa erovanhemmuutta ja näin varmistaa, että lapsen todellinen oikeus molempiin vanhempiin toteutuu erosta huolimatta.

 

Vanhemmuuden jakamisella emme tarkoita pelkän ajallisen yhdessäolon tasaisempaa jakautumista, vaan vanhemmuuden jakautumista isän ja äidin kesken kaikilla vanhemmuuden osa-alueilla. Pyrimme siihen, että lapsen oikeus molempiin vanhempiin tarkoittaa muutakin kuin lapsen oikeutta pitää yhteyttä toiseen vanhempaansa. Toivomme, että tulevaisuudessa yhteishuolto tarkoittaisi todellista yhteistyöhuoltajuutta, jossa lähivanhempi-tapaajavanhempi järjestelmästä päästäisiin tilanteeseen, jossa lapsella on kaksi tasa-arvoista vanhempaa.

 

Valitsemme vuosittain painopistealueet, joilla toimimme aktiivisesti. Elatusperiaatteisiin vaikuttaminen on ollut yksi kolmesta painopistealueestamme jo kahden toimintavuoden ajan. Tämä painopistealue on valittu OM:n työryhmätyön vuoksi. Päätavoitteemme tällä painopistealueella on ollut luonapidon aikana tapahtuvan elatuksen huomioiminen tulevissa ohjeissa. Muiksi tavoitteiksemme olimme alun perin asettaneet, että:

        saadaan valtakunnalliset yhdenmukaiset, yksiselitteiset ohjeet elatusavun määräytymiselle

        nämä ohjeet toteuttavat elatuksesta annettua lakia

       huoltajat vastaavat lasten elatuksesta elatuskykynsä mukaisesti

        huomioi perhe- ja lapsikohtaiset erot

        huomioi monilapsiset yhteishuoltajuudet

        elatussopimuksessa sovitaan myös hankintojen periaatteista, eikä pelkästään elatusmaksun määrästä

        elatussopimus turvaa lapsen etua ja toimeentuloa

 

Tässä mietinnössä moni asettamistamme tavoitteista toteutuu. Näin ollen olemme pääpiirteissään eritäin tyytyväisiä ohjeistukseen. Käytännössä ohjeistuksessa ei vielä toistaiseksi ole kiinnitetty kovin paljoa huomiota elatussopimuksen neuvotteluprosessiin eikä näin ollen lähi- ja etävanhemman oletettuihin vastuisiin. Ohjeistus ei myöskään ota erityisemmin kantaa siihen, että eri kustannuserien maksajasta voidaan neuvotella. Myöskään vanhempien sopimusvapaudelle erilaisten luovien elatusjärjestelyjen (esim. lasten kulutili) mahdollistamisena, ei juuri anneta tilaa. Mielestämme ohjeistus täyttää kaikki muut tavoitteemme kuin kohdan ”Elatussopimuksessa sovitaan myös hankintojen periaatteista”.

 

Yhdistyksemme elatusperiaatetyöryhmä on käynyt neuvotteluja myös muiden asiaan vaikuttavien tahojen kanssa (STM, YYL, Elatusvelvollisten liitto) sekä muita lasten elatusavun kanssa tekemisissä olevien tahojen kanssa, kuten kaupunkien päättäjien, ja esimerkiksi lastenvalvojien kanssa. Olemme myös luoneet laskurin, jolla erilaisten kuluerien laskemista pyritään helpottamaan ja näin tarjoamaan vanhemmille työkalun, jolla he voivat yhdessä neuvotella lapsen elatuksesta ja erilaisista kulueristä. Tämän lausuntomme ehdotus vuorottelevan asumisen elatuksen laskemiseksi perustuu tähän laskuriin.

 

OM:n työryhmämietinnön julkaisun jälkeen olimme yhteydessä työryhmän sihteeriin Mette Manniseen. Keskustelu vahvisti käsitystämme huolellisesta mietinnön valmistelusta. Manninen kehotti Hyvä Erovanhemmuus ry:tä lähettämään oman lausuntonsa mietinnöstä. Hänen ohjeensa mukaisesti olemme valmistelleet melko pikkutarkan lausunnon.


2       Keskeiset kannanotot

 

Tässä osiossa perustelemme tarkemmin lausuntomme keskeiset kannanotot sekä annamme joitakin ehdotuksia, joilla ohjeistusta voitaisiin edelleen kehittää.

2.1     Elatusmaksu vuorottelevan asumisen tapauksissa

 

Katsomme, että mietinnössä kuvatut ohjeet eivät täysin täytä vuorottelevan asumisen realiteettien vaatimuksia. Tämän tyyppisissä asumisjärjestelyissä lapsella on todellisuudessa kaksi kotia, ja näin ollen hänelle on järjestettävä kodinomaiset olosuhteet molempiin koteihin ainakin osan tarvitsemansa varustuksen osalta.

 

Laki elatuksesta lähtee siitä, että elatusmaksua maksetaan ”jollei vanhempi muutoin huolehdi lapsen elatuksesta”. Vuorottelevassa asumisessa molemmat vanhemmat kuitenkin huolehtivat mitä suurimmassa määrin lapsen päivittäisestä elatuksesta, jolloin perinteisen elatusmaksun maksaminen ei ole mielekästä.

 

Katsomme vuorottelevaksi asumiseksi vähintään 12 yötä keskimäärin kuukaudessa, mikä mukailee Ruotsin järjestelmää, jossa enemmän kuin 37 % ajasta toisella vanhemmalla katsotaan vuorottelevaksi asumiseksi. Mielestämme työryhmämietintöä pitäisi muokata tällaisten erittäin laajojen luonapitojen osalta. Vuorottelevan asumisen tapauksia tulisi koskea aivan omat ohjeensa. 

 

Kantamme on, että vuorottelevassa asumisessa lapsesta syntyy yhtä suuret asumiskustannukset molempien vanhempien luona. Todellisten asumiskulujen huomioiminen erityisesti vuorottelevassa asumisessa ei ole mielestämme mielekästä. Asumiskuluja kohottamalla kohotetaan asumismukavuutta, joka on kummankin vanhemman oma valinta. Katsomme, että vaatimattomampiin asumisolosuhteisiin tyytyvällä ei kuuluisi olla suurempi vastuu lapsen elättämisestä. Ehdotamme, ettei vuorottelevan asumisen tapauksissa asumiskuluja huomioitaisi lainkaan sen enempää elatustarpeen kuin elatuskyvynkään määrittelyssä. Siinä tapauksessa että vuorottelevassa asumisessa huomioidaan asumiskuluja, ei niitä ainakaan pitäisi huomioida lapsen elatustarpeen osalta.

 

Lapsen elatustarvetta laskettaessa ohjeistuksen yleiset kustannuksetkin jakautuvat selvästi tasaisemmin silloin, kun lapsi asuu lähes tai täysin yhtä paljon molempien vanhempiensa luona. Seuraavassa taulukossa kuvataan vuorottelevan asumisen realiteetteja mietinnössä mainittujen yleisten kustannusten kuluerien kohdalla:

 

Ravinto

Juoksevat kulut

Laite tai muut kiinteät hankinnat

Vaatteet ja jalkineet

Laajassa luonapidossa näitä syntyy vähintäänkin jonkin verran molemmissa kodeissa (alusvaatteet, yöpuvut, vähäinen sisävaatetus) usein on niinkin, että molemmissa kodeissa on oltava täysi sisävaatetus.

Ulkovaatteita ja kenkiä ei välttämättä hankita molempiin koteihin. Nämä varusteet kulkevat kotien välillä.

Henkilökohtainen hygienia

Jakautuu luonapidon suhteessa

Joitakin mahdollisia laitehankintoja molempiin koteihin (fööni, parranajokone…)

Puhelin ja tietokone sekä puhelimen käyttö ja muut tietoliikennekulut

Laajassa luonapidossa näitä syntyy vähintäänkin jonkin verran molemmissa kodeissa (lankapuhelimen käyttö ja muut tietoliikennekulut).

Kännykkä hankitaan tyypillisesti vain kerran, tietokone on ehkä oltava molemmissa kodeissa.

Taskuraha

Sopimuksen mukaan joko molemmilta vanhemmilta tai vain toiselta

 

Tavanomainen virkistys- ja harrastustoiminta sekä sitä varten tarvittavat välineet

Laajassa luonapidossa näitä syntyy vähintäänkin jonkin verran molemmissa kodeissa (satunnainen virkistys- ja harrastustoiminta)

Harrastevälineitä hankitaan tyypillisesti vain yhdet

Satunnaiset tai vähäiset terveydenhoito- ja lääkekulut

Jakautuu luonapidon suhteessa

 

Satunnaiset tai vähäiset koulutusmenot

Jakautuu luonapidon suhteessa

 

Lapsen osuus kodin kalusteista, koneista ja tarvikkeista

Syntyy molemmissa kodeissa

Hankittava molempiin koteihin

Matkat

Jakautuu luonapidon suhteessa

 

 

 

Koska yleisiä kustannuksia syntyy huomattava määrä molemmissa kodeissa, ehdotamme, että yleiskustannukset jaettaisiin kolmeen osaan: yhdessä hankittaviin tarvikkeisiin, kotien välillä kulkeviin tarvikkeisiin sekä tarvikkeisiin jotka on oltava kummassakin kodissa. Yhdessä hankittavista yleiskuluja synnyttävistä hankinnoista vanhemmat sopivat keskenään, kumpi tekee hankinnan ja miten kulut jaetaan. Tällaisia hankintoja ovat esim. kummassakin kodissa käytettävät vaatteet, matkapuhelin, bussikortti, viikkorahat yms. Näiden kustannusten maksaja ja summa huomioitaisiin sitten elatusmaksun laskukaavassa.

 

Loput yleiskustannukset huomioitaisiin vanhemman luona syntyvinä kustannuksina luonapidon suhteessa. Esim. täysin vuorottelevassa asumisessa loput yleiskustannukset jakautuvat todellisuudessa kokonaan puoliksi vanhempien kesken.

 

Päivähoito-, koululaisen aamu- ja iltapäivähoito-, koulutus-, harraste, vakuutus-, terveydenhuolto- ja muiden erityiskulujen osalta vanhemmat neuvottelisivat, kumpi kulut maksaa tai tekee hankinnan. Nämä kirjattaisiin elatussopimukseen ja huomioitaisiin elatusmaksun suuruudessa. Vanhemmat sopisivat myös, kummalle vanhemmalle lapsilisä maksetaan.

 

Koska vanhempien tulee huolehtia lapsen elatuksesta elatuskyvyn suhteessa, laskettaisiin lapsen kaikki kulut yhteen (lapsen elatustarve). Tästä summasta laskettaisiin vanhempien elatuskykyjen suhteessa jaetut vanhempien elatusvastuut. Laskelmassa lasketaan yhteen myös vanhemmille sovitut todelliset maksut ja heille kuuluvat osuudet muista yleiskustannuksista.

 

Elatusmaksun määrä saadaan laskelmassa vähentämällä vanhemmalle kuuluvasta elatusvastuusta vanhemman maksama elatus (kummallekin vanhemmalle sovitut kulut). Tavoitteena olisi, ettei vuorottelevassa asumisessa maksettaisi elatusmaksua, vaan elatuskyvyn eroja tasattaisiin lapsilisällä sekä määrittelemällä, kumpi vanhemmista maksaa lapsen laskut ja tekee hankinnat .

 

Liitteenä esimerkkilaskuri kuvaamaan ehdotustamme. Esimerkkitapauksessa elatusmaksu jää nollaksi (lähellä nollaa oleva summa). Laskurilla voi kokeilla erilaisia tapauksia.

 

Elatusapulaskuri (Microsoft Excel)

 

 

2.2     Elatuskyvyn laskeminen

 

Ohjeen mukainen elatusmaksun määrittäminen elatuskyvyn osalta ei ole mielestämme kaikilta osin mielekästä.

 

Katsomme että ehdotetun ohjeistuksen mukainen tapa huomioida vanhemman tulot on tarkoituksenmukainen, lukuun ottamatta varallisuuteen liittyvää osiota. Mielestämme tosin voisi olla mahdollista pitäytyä pelkkään tulojen suhteeseen. Vanhemman tulojen määrittelyn osalta haluamme esittää toiveen tarkentaa, millaisin perustein vanhemman katsotaan voivan vaihtaa huonommin palkkattuun työhön.

 

Yleisten kustannusten osalta toivomme toimikunnan harkitsevan uudelleen määriteltyjä summia sekä asumiskulujen määrittämistä. Koska yleiskustannukset ovat suuret ja asumiskustannukset huomioidaan ehdotuksessa todellisten kulujen mukaisesti, tällöin pienehkötuloisille jää mahdollisuus pelata itsensä elatuskyvyttömäksi melko helposti, jolloin lapsen elatus jää kokonaisuudessaan toisen vanhemman vastuulle.

 

 

 

2.2.1    Yleiset elinkustannukset, ohjeen sivut 10, 36 ja 62

Vanhemman kustannusten määrittelyyn ehdotamme muutoksia yleisten elinkustannusten summiin. Ohjeessa määritellyt yleiset elinkustannukset ovat mielestämme liian korkeat.

 

Yleisten elinkustannusten osalta toivoisimme käytettävän velkajärjestelyssä olevan henkilön välttämättömiä elinkustannuksia. Mielestämme se e ttä OM:n ehdotuksessa käytetään velkajärjestelyssä olevan ihmisen välttämättömiä elinkustannuksia suurempia summia antaa huonon signaalin: velkojen maksu on lapsensa elättämistä tiukempi tilanne, jossa henkilön tulee pärjätä vähemmällä kuin maksaessaan oman lapsensa elatusta. Liian suuri ”turvaraja” antaa vanhemmalle myös helpommin mahdollisuuden pelata itsensä elatuskyvyttömäksi esimerkiksi asumiskustannuksia kasvattamalla. Ehdotamme siis, että ilman puolisoa elävän vanhemman yleiset elinkustannukset olisivat 450 € / kk ja parisuhteessa elävällä 377 € / kk.

 

2.2.2    Asumiskustannukset, ohjeen sivut 11, 36 ja 62

Mikäli asumiskustannuksissa huomioidaan todelliset asumiskustannukset, se siirtää elatusvastuuta vaatimattomampiin asumisoloihin tyytyvälle vanhemmalle. Asumiskustannusten osalta emme siis pidä tarkoituksenmukaisena todellisten asumiskustannusten huomioimista. Katsomme, että lapsen elatus tulisi olla vanhemman ensisijainen velvollisuus. Asumismukavuuden kohottaminen lapsen elatusvastuun kustannuksella ei mielestämme ole oikeudenmukaista. Olemme huomioineet, että ohjeistus määrittää huomioitaviksi asumiskustannuksiksi ”kohtuulliset kustannukset”. Tämä jättää mielestämme liikaa tulkinnan varaa ja saattaa johtaa erilaisiin tulkintoihin  alueellisesti ja jopa yksilötasolla.

 

Ehdotamme, että työryhmä harkitsisi käytettäväksi asumiskustannusten kohtuullisuuden määrittämisessä jotakin kiinteää määriteltyä normia. Asumiskustannusten huomiointiin annettaisiin siis maksimi, jonka ylittävältä osalta asumiskustannuksia ei huomioitaisi. Parasta olisi, jos tämä normi huomioisi perhekoon ja asuinpaikkakunnan. Oletamme, että jossakin jo olemassa olevassa tukijärjestelmässä on määritelty suositus neliömääräksi tietyille perheen henkilömäärille sekä paikkakuntakohtaiset keskimääräiset normikustannukset ao. kokoisille asunnoille. Jos tällaisia normeja ei ole, voisi tässä mahdollisesti käyttää jotain asuntokokojen suosituksia ja paikkakuntakohtaisten asumiskustannusten keskiarvoa. Mielekkäintä olisi, jos sosiaaliviranomaisille laadittaisiin taulukko, josta he voivat suoraan katsoa tapaukseen sovellettavan asumiskustannuksen.

 

Laajoja tapaamisia toteuttaville vanhemmille asumiskulun maksimissa pitäisi laskea lapsi molempien luona asuvaksi, eli lasten luonapito nostaisi myös etävanhemman asumiskustannusten maksimimäärää.

 

2.3     Elatustarpeen yleisten kustannusten ikäporrastus, ohjeen sivut 7, 23 ja 56

Katsomme, että lapsen elatustarpeen yleisiin kustannuksiin liittyvät ikäportaat ovat erittäin olennainen, vaikkakin tavallaan pieni yksityiskohta. Ohjeen mukaan 12 ja 13 ikävuoden kohdalla tapahtuu kuitenkin radikaali 100 euron nousu lapsen yleisissä kustannuksissa. Näin suuri hyppäys kustannuksissa tuskin todellisuudessa tapahtuu juuri lapsen 13-vuotissyntymäpäivänä.

 

Tilastokeskuksen julkaisu Suomalainen lapsi (Leena Kartovaara ja Hannele Sauli, Suomalainen Lapsi, 2000) osoittaa, että lapsen keskimääräinen kulutus 15-17-vuotiaana on selvästi suurempi kuin 13-14 -vuotiaana. Julkaisun mukaan vuonna 1998 13-14-vuotiaan kulutus oli 53,56 €/kk tytöillä/58,86 €/kk pojilla pienempi kuin 15-17-vuotiailla. Julkaisussa on laskettu lasten kokonaiskulutus, mikä pitää sisällään myös eriä, jotka  tässä elatusmaksuohjeistuksessa on määritelty lapsen erityisiksi kustannuksiksi. Kun tilasto on vuodelta 1998, on tuo kulutuksen nousu 13-14- ja 15-17-vuotiaiden välillä todennäköisesti kasvanut. Työryhmällä lienee tuoreempia ja tähän tarkoitukseen sopivampia tilastoja, joilla näitä lukuja voidaan tarpeen vaatiessa tarkentaa.

 

Nykyisen käytännön mukaisesti juuri 12-vuotias lapsi voi suuresti vaikuttaa asuinpaikkaansa ja tapaamisiinsa. Samanaikainen elatusapukustannuksen suuri hintaporras ja lapsen kuuleminen asumisen muuttamiserimielisyydessä aiheuttavat suuren riskin lapsen manipuloinnille ja lähihuoltajuusriitojen uudelleen käynnistämiselle.

 

Ehdotamme siis elatustarpeen yleiskustannusten ikäportaiksi 0-6, 7-12, 13-14, 15-17 sekä OM:n ehdotuksen 100 € nousun jakamista kahdelle viimeiselle ikäportaalle. Näin ollen yleiskustannukset 13-14-vuotiaille olisivat 340 €/kk ja 15-17-vuotiaille 390 €/kk.

 

2.4     Osittainen asenteellisuus ja ymmärryksen puute laajaan luonapitoon

Hyvä Erovanhemmuus ry:n näkemys on, että suuri osa lapsen huoltoriidoista johtuu nykyisestä käytännöstä, jossa lapsen kanssa asuva ns. lähivanhempi on lapsen varsinainen vanhempi, kun taas muualla asuva ns. etävanhempi ainoastaan tapailee lasta silloin tällöin. Vanhempien on eron sattuessa päätettävä kumpi ”saa pitää” lapsen ja kumpi puolestaan ”menettää” lapsen. Monet kirjoittamattomat käytännöt ovat vielä sellaisia, että lapsen kanssa asuva vanhempi katsotan yhteishuoltotilanteessakin päätösvaltaisemmaksi vanhemmaksi kuin lapsen muualla asuva vanhempi. Tällaisessa asenneilmapiirissä vanhemmat saattavat kokea (eikä lainkaan perusteettomasti), että heidän on saatava lapsi asumaan luokseen pysyäkseen lapsensa todellisena vanhempana.

 

Mielestämme on kummallista, että OM:n elatusohjeistus heijastaa joitakin tämäntyyppisiä kirjoittamattomia käytäntöjä, jotka siis näkyvät ministeriön virallisesta mietinnöstä. Katsomme, että tällaisten asenteiden vahvistaminen ei aja kenenkään etua ja saattaa jopa lisätä lapsen asumisesta käytäviä oikeusriitoja.

 

Toisaalta mietintöön on arvatenkin vahingossa jäänyt muutamia kohtia, joissa lapsen kanssa tai muualla asuvan vanhemman sukupuoli käy ilmi. On merkillepantavaa, että mietinnössä lapsen kanssa asuva vanhempi on aina äiti, jos vanhemman sukupuoli ylipäätään ilmenee esimerkistä tai asiayhteydestä.

 

Laajojen tapaamisten osalta mietintö ei täysin ymmärrä tällaisen lapsen asumismuodon realiteetteja.

 

Toivoisimme, että mietintö siivottaisiin tämän tyyppisestä asenteellisuudesta. Alla on listattu kohdat, joissa näitä esiintyy:

 

-        Sivu 13: ”Kovin suuren taloudellisen merkityksen antamista tapaamisoikeudelle ei voida pitää perusteltuna senkään vuoksi, että se saattaisi johtaa tarpeettomiin riitoihin tapaamisoikeuden laajuudesta ja siitä, toteutuuko tapaamisoikeus käytännössä vahvistetun tapaamisoikeuden mukaisena.”

 

Tällainen kannanotto voi lisätä riitoja lapsen asumisesta. Jos lapsen muualla asuva vanhempi elättää lasta laajoilla tapaamisella ja sen lisäksi maksamalla elatusmaksua, hän saattaa joutua taloudellisista syistä hakemaan lapsen asumista itselleen. Vaihtoehtoisesti tuplaelatuksen maksaminen saattaa olla viimeinen pisara hakea muutosta lapsen asuinpaikalle.

 

-        Sivu 13/14. ”vanhemmalle voi aiheutua hyväksyttäviä lisäkustannuksia asumisesta, jos hän esimerkiksi varaa hänen luonaan yöpyvän lapsen käyttöön oman huoneen.”

 

Laajassa luonapidossa syntyy etävanhemmalle auttamatta asumiskustannuksia lapsesta. Lapsi ei voi yöpyä säännöllisesti pitkiä viikonloppuja paikassa, jossa hänelle ei ole järjestetty minkäänlaista omaa tilaa. Lauseen voisi muuttaa ”vanhemmalle syntyy hyväksyttäviä lisäkustannuksia asumisesta.”

 

-        Sivu 14. ”Esimerkiksi lapsen vaatteista ja jalkineista, harrastusvälineistä ja terveydenhoidosta aiheutuvia kustannuksia ei ole otettu huomioon luonapitovähennyksen määrässä. Vastuun tällaisten kustannusten kattamisesta katsotaan kuuluvan viime kädessä lapsen kanssa asuvalle vanhemmalle.”.

 

Lapsen taloudellinen kasvatus kuuluu lapsen vanhemmalle ja huoltajalle. Ilman minkäänlaisten lapsen hankintojen tekemistä on hankala siirtää omia taloudellisia periaatteitaan lapselle. Lapsen näkökulmasta tällainen vastuunjako saa etävanhemman näyttämään siltä kuin tämä ei ottaisi ollenkaan osaa lapsesta huolehtimiseen taloudellisesti, koska lapsen kanssa asuva vanhempi tekee kaikki lapsen henkilökohtaiset hankinnat. Perushankintojen tekeminen on luonnollinen osa vanhemmuutta. Tällaisen vastuun ulkopuolelle jättäminen aiheuttaa mitä suurimmassa määrin kokemuksen lapsen vanhemmuuden menetyksestä etävanhemmaksi jäävässä vanhemmassa ja saattaa jopa lisätä tarvetta riidellä lapsen asumisesta.

 

Vaatteita on laajoissa tapaamisissa pakko hankkia jossakin määrin molempiin koteihin. Jos lapsi sairastuu ollessa etäkodissa, harva laajasti lapsen kanssa elävä vanhempi vaatii lapsen kanssa asuvan vanhemman apteekkiin maksamaan lapsen lääkkeet. On myös tilanteita, joissa lapsen kanssa asuva vanhempi ei luovuta esim. harrastusvälineitä toisen vanhemman mukaan, jolloin halutessaan esim. luistella lapsensa kanssa, on etävanhemman hankittava lapselle luistimet.

 

-        Sivu 20. Esimerkki: ”Lapsi asuu äidin luona”

 

Toivoisimme, ettei esimerkeissä mainita vanhemman sukupuolta.

 

-        Sivu 23. ”Lähivanhemman asumiskuluista osa johtuu siitä, että asunnossa tulee olla riittävät tilat lapselle.”

 

Luonnollisesti laajoissa tapaamisissa myös etävanhemman asunnossa tulee olla riittävät tilat lapselle. Mielestämme ohjeissa voisi yrittää perustella lähivanhemman asumiskuluja lapsen elatustarvetta määriteltäessä jollain muulla tavoin. Jos ohjeistuksessa otetaan käyttöön asumisnormi todellisten kustannusten sijaan, on tämä kohta helppo kirjoittaa ilman vastakkainasettelua etä- ja lähivanhemman välillä.

 

-        Sivu 24. Esimerkki 2. ”Vanhempi asuu omistusasunnossa avomiehensä kanssa.”

 

Voisi muuttaa: ”avopuoliso”

 

-        Sivu 26. ”Ei voida edellyttää, että lapsesta erossa asuvan tulisi osallistua päätöksentekoon tai hyväksyä kouluvalinta”

 

Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (8.4.1983/361, 5 §) toteaa, että huoltajat osallistuvat lasta koskevaan päätöksentekoon yhdessä. Tätä edellytetään erityisesti, jos kyseessä on merkittävä päätös. Lapsen kouluvalinta on mitä suurimmassa määrin merkittävä päätös, johon yhteishuollossa olevan lapsen molempien vanhempien voidaan edellyttää osallistuvan. Ainakin Länsi-Suomen Lääninhallitus ja Helsingin kaupungin opetusvirasto ovatkin ottaneet kannan, jossa koulupäätöksen tekevät lapsen yhteishuoltajat yhdessä. Toivoisimme, että tällainen lause poistetaan mietinnöstä.

 

-        Sivu 29. ”Yksinhuoltajaäidillä on kolme lasta. Äidille maksettavien…”

 

Toivoisimme, ettei esimerkeissä mainita vanhemman sukupuolta.

 

3       Yksityiskohtaiset kommentit

Tässä osiossa tulemme kommentoimaan yksittäisiä kohtia mietinnössä. Toivoisimme työryhmän vielä harkitsevan näiden kohtien sisältöä tai esitystapaa perusteluidemme tai ehdotustemme mukaisesti.

 

3.1     Ohjeesta poikkeava elatussopimus, ohjeen sivut 6, 18 ja 55.

Sen lisäksi, että vanhemmat voivat sopia ohjeistuksen mukaista alhaisemmasta tai korkeammasta elatusmaksusta, heille tulisi suoda mahdollisuus sopia elatustavasta, joka poikkeaa perinteisestä elatusavun maksamisesta. Yleistymään päin on esimerkiksi malli, jossa molemmat vanhemmat maksavat elatuskykynsä ja luonapidon suhteessa sovittua elatusmaksua yhteiselle tilille, josta hoidetaan kaikki lasten kulut.

 

Ehdotamme myös, että vanhemmat voisivat halutessaan laskea elatusmaksut samalla tavalla, jota me ehdotimme vuorottelevaa asumista varten, vaikka luonapito ei ylittäisikään 12 yötä kuukaudessa.

 

Laki lapsen elatuksesta (5.9.1975/704)lähtee vanhempien sopimisvapaudesta. Elatuksesta annettava ohjeistus voisi sisältää myös maininnan, että tällaiset luovat elatustavat ovat mahdollisia ja että sosiaaliviranomaisten tulisi vahvistaa tällaiset vanhempien yhdessä sopimat järjestelyt. Ehdotamme, että tällainen kohta lisättäisiin ohjeistukseen.

 

 

3.2     Varallisuuden huomioiminen, ohjeen sivut 10, 34 ja 61

Vanhemman varallisuuden huomioiminen elatuskykyä kohottavana tekijänä on ohjeistettu melko väljästi. Omaisuudesta syntyy tuloja osinkojen, korkojen, vuokratulojen ym. muodossa. Mielestämme elatuslaskennassa ei ole tarkoituksenmukaista huomioida varallisuutta sinänsä, vaan ainoastaan sen perusteella saatavat pääomatulot. Vähäiset korkorahastot tai osakkeet ovat yleisimmin varmuusrahaa yllättäviin kuluihin, kuten kunnostuskuluihin tai työttömyyttä varten, tai vaikkapa asuntosäästämistä.

 

Ohjeessa annettu esimerkki ansiotulottomasta vanhemmasta, jolla on suuri omaisuus, on kuitenkin tarkoituksenmukainen. Myös tapauksissa, joissa vanhempien elatuskyky ei riitä kattamaan lapsen elatuksen tarvetta, voidaan mielestämme varallisuus ottaa huomioon. Ehdotamme kuitenkin, että työryhmä tarkentaa, minkä suuruinen varallisuus otetaan huomioon ja miten se vaikuttaa elatuskykyyn.  Mielestämme riittäisi, mikäli laskelmassa huomioidaan pelkät pääomatulot ja varsinaisen varallisuuden voisi jättää jopa kokonaan pois elatuslaskelmista.

3.3     Matkakustannusten rajat, ohjeen sivut 14, 43 ja 65,

Lapsen tapaamisista aiheutuvat matkakustannukset huomioidaan vain niiltä osin kuin ne ylittävät 100 euroa kuukaudessa eikä niitä huomioida niiltä osin kuin ne ylittävät 200 euroa. Katsomme, että tällainen tapa laskea tapaamismatkakustannuksia ei ole lapsen edun mukainen. Joissakin tapauksissa matkakustannusten 100 euron omavastuuosuus voi ylittää vanhemman maksukyvyn. Toisaalta taas, jos etäisyys toiseen vanhempaan on erittäin pitkä ja kustannuksiltaan korkea, tulisi olla mahdollista huomioida myös suurempia tapaamismatkakustannuksia. Näin erityisesti silloin kun vanhemmilla on varaa kattaa korkeitakin matkakustannuksia.

 

3.4     Luonapitovähennyksen peruste: yöpyminen, ohjeen sivut 15, 44 ja 66,

Ymmärrämme luonapitovähennyksen perusteeksi valitun yöpymisen. Haluamme kuitenkin tuoda esille tämmöisen perusteen tuomat riskit ja harkittavaksi vaihtoehdon, millä riskejä voisi pienentää.

 

Riitaisissa tapauksissa on usein lapselle parasta, että vaihdot vanhemmalta toiselle tapahtuvat koulun tai päiväkodin kautta. Toinen vanhempi siis vie lapsen kotoa kouluun tai päivähoitoon ja lapsi siirtyy toisen vanhemman luokse suoraan koulupäivän tai päivähoidon päätyttyä. Näin vältetään vanhempien riitaiset kohtaamiset lapsen nähden. Elatusvähennyksen tekemisen perusteeksi valittu yöpyminen saattaa kuitenkin aiheuttaa sen, että lähivanhempi vaatii tapaamiset toteutettavaksi siten, että lapsi palautetaan illalla kotiin. Esimerkiksi melko tavallisessa tapaamisjärjestelyssä, jossa lapsi viettää joka toisen viikonlopun ja yhden arki illan etävanhemman luona, yöpymisiä tulisi kuukaudessa 2*pe-ma + 4*arkiyö = 10. Jos lähivanhempi vaatii arkitapaamiset vain illan mittaisiksi ja lapsen palautuksen sunnuntai-iltana, lähivanhempi saa silloin 35 euroa kuukaudessa enemmän elatusmaksua.

 

Koska yön käyttö laskuperusteena on kuitenkin selkeä, emmekä keksi mitään parempaakaan perustetta, ehdotamme, että luonapitovähennykselle luodaan vielä yksi alempi porras 5-6 yötä, jolloin vähennyksen määrä olisi vähäinen, mutta kuitenkin loiventaisi luonapitovähennyksen ensimmäistä porrasta ja vähentäisi lähivanhemman motivaatiota vaatia lapsen palautuksia illalla. Summa voisi olla esimerkiksi 15 euroa.

 

On hyvä muistaa, että 5 yötä kuukaudessa tekee 60 yötä vuodessa, joka on 2 kokonaista kuukautta ja 1/6 koko kalenterivuodesta. Näin suuri määrä etävanhemman luona vietettyä aikaa aiheuttaa etävanhemmalle mitä suurimmalla varmuudella tuon 15 euroa/kk jo pelkkiä yleisiä kustannuksia.

 

Toinen mahdollinen keino tämän seikan haittojen välttämiseksi voisi olla pe-su ilta sekä pe-ma-aamu tapaamisten tulkitseminen kolmeksi yöksi. Viikonloppunahan lapsi ei saa mitään aterioita koulusta tai päivähoidosta, sen lisäksi että lapsen kulutus on viikonloppuna muutoinkin suurempaa.

 

3.5     Kuukausitulon määrittäminen, ohjeen sivut 20-21 (31 ja 60)

Sivulla 20-21 mainitaan, että elatuskyvyn tuloiksi määritellään pysyvä kuukausitulo. Sivulla 31 ja 60 listataan vanhemman tuloksi myös erilaiset palkkiot ym. epäsäännölliset ja epäsäännöllisen suuruiset tulot. Tällaiset bonustyyppiset palkanosat ovat yleistymässä. Ohjeistuksessa voisi olla esimerkin omaisesti esitetty, miten tällaisten tulojen arviointi suoritetaan. Esim. takautuvasti 3 viimeisen vuoden palkkioiden vuosittaisen nettosumman keskiarvo jaettuna 12:lla.

 

3.6     Lapsen erityisestä harrastuksesta aiheutuvat kustannukset, ohjeen sivu 26,

Ohjeistus toteaa, että erityisestä harrastuksesta koituvat kustannukset otetaan huomioon siinä tapauksessa, että lapsen muualla asuva vanhempi on ollut päättämässä harrastuksen aloittamisesta. Lapsen taipumukset ja toivomukset harrastusten osalta kehittyvät ja selviävät lapsen kasvaessa. Ennen kouluikää aloitettu jääkiekkoharrastus voi vaihtua moneen kertaan ennen elatusvelvollisuuden päätymistä. Näin ollen avioliiton aikana tehdyt yhteiset päätökset eivät voi olla peruste kustannuksiin osallistumisvelvoitteelle. Harrastuskuluissa tulee huomioida kaikkien osapuolten, erityisesti lapsen, halut ja toiveet sekä näiden muutokset. On myös tärkeää varmistaa, että lapsen harrastus tulee jatkumaan elatusmaksun määräytymisen jälkeenkin.

 

3.7     Lapsen vakuutusmaksut, ohjeen sivu 27

Vakuutusmaksuasiassa on otettava huomioon se seikka, että vakuutukset voivat olla etävanhemman nimissä ja näin ollen myös hänen kustantamansa. Ohjeistuksen hengessä lapsen kanssa asuvan vanhemman on siis suostuttava yhdessä sovitun vakuutuksen siirtämisestä hänen nimiinsä ja sitouduttava maksamaan näitä vakuutusmaksuja. Etävanhemmalla tulee myös olla oikeus käyttää lapsen tapaturma- ja sairauskuluvakuutuksia niiltä osin kun hän maksaa lapsen terveysmenoja.

 

Ns. ”yleisiäkään lasten vakuutuksia” ei tulisi ilman vanhempien yhteistä päätöstä ottaa huomioon. Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on maailman huippuluokkaa. Ei voida olettaa, että vanhempien kuuluu ottaa lapselle tapaturma tai sairauskuluvakuutus, vaan yhteiskunnan tarjoamien terveydenhuoltopalvelujen tulisi olla riittävän luotettavat.

 

Ehdotamme siis, että vakuutusmaksut otetaan huomioon vain niiltä osin kun vanhemmat ovat yksimielisiä niiden ottamisen tai jatkamisen tarpeellisuudesta.

 

3.8     Mahdollisuudet hankkia tuloja, ohjeen sivut 33 ja 61

Ohjeistuksessa todetaan, että vanhemmalta voidaan edellyttää, ettei hän perusteetta vaihda työtään tai ammattiaan huonommin palkattuun. Toivoisimme, että työryhmä määrittelisi ohjeistuksessa, millaiset perusteet ovat hyväksyttäviä vaihtaa huonommin palkattuun työhön. Meidän kantamme mukaan tällaisia syitä voivat olla ajankäytölliset (enemmän aikaa lapsille/perheelle), työmukavuuteen liittyvät (töissä uupuminen, runsas matkustaminen) sekä tietenkin terveydelliset syyt.

 

3.9     Luontaisedut, ohjeen sivut 34 ja 60,

Luontaisetujen huomioiminen vanhemman tulona on ylimitoitettu. Vanhempi maksaa luontaisedun verotusarvosta verot ja muut työntekijämaksut. Jotta luontaisetujen huomioiminen tulona olisi yhdenmukainen palkkatulon kanssa, ehdotamme, että luontaisedut otetaan huomioon vain nettovaikutuksensa osalta, eli verotusarvo vähennettynä veroilla ja muilla maksuilla samaan tapaan kuin vanhemman muutkin tulot otetaan huomioon.

 

Tämä seikka on erittäin merkittävä ja elatuskyvyn todellista suuruutta selvästi vääristävä. Jos rahapalkan nettosummaa merkittävästi vähentävät luontaisedut lisätään kokonaismääräisinä nettopalkan päälle, elatuskyky näyttäytyy silloin laskelmassa liian suurena. Tämä aiheuttaa joissakin tapauksissa mahdottomia tilanteita, jossa vanhempi ei todellisuudessa pysty suoriutumaan lapsen elatuksesta työstään ansaitsemallaan nettorahapalkalla.

3.10 Vanhemman asumiskustannukset, perheen määritelmä, ohjeen sivut 36 ja 62

Kohtuullisia asumiskustannuksia määriteltäessä vanhemman perheeseen katsotaan kuuluvaksi tämän puoliso, heidän yhteiset lapsensa ja elatusvelvollisen lapset. Toisaalta asumiskustannuksiksi huomioidaan avio- tai avoliittotapauksessa puolet kaikista asumiskustannuksista. Puolison lapsia ei huomioida asumiskustannusten kohtuullisuutta määriteltäessä. Uusioperheessä voi olla moninaisia rakenteita. Kokonaisasumiskustannusten kohtuullisuutta määriteltäessä tulisi huomioida koko uusioperhe, eli myös puolison lapset. Asunto on kuitenkin aina hankittava koko perheen koko huomioiden.

 

3.11 Toteutuva tapaamisten määrä vs. elatusmaksun uudelleen määrittely, ohjeen sivu 45

Ohjeistus toteaa, että sovittua elatusmaksua on mahdollista muuttaa siinä tapauksessa, että toteutuva tapaamisten määrä poikkeaa sopimusta tehtäessä ennakoidusta. Tässä kohtaa olisi hyvä painottaa, että tapaamisia estämällä vähentyneet tapaamiset eivät ole peruste pienentää elatusmaksua. Jos siis tapaamiset ovat vähentyneet pelkästään lapsen kanssa asuvan vanhemman vuoksi, ei elatusmaksua tulisi nostaa. Tapaamisten estämistä ei tule palkita siten että tällaiselle vanhemmalle maksetaan korkeampaa elatusmaksua.

 

3.12 Ohjeistuksen käyttöönotto, ohjeen sivu 54

Uskomme, että nämä uudet ohjeet tulevat aiheuttamaan melkoisen ryntäyksen ennen ohjeistusta määriteltyjen elatusmaksujen korjaamiseksi. On varmasti tarpeen suunnitella toimenpiteitä sosiaalitoimen eri tahojen kouluttamiseen. Olisi myös hyvä antaa joitakin ohjeita siihen, miten ennen ohjeistuksen käyttöönottoa sovittujen elatusmaksujen muuttamisvaatimuksiin tulee suhtautua.

 

Olisi hyvä mikäli sosiaalitoimella olisi käytössään jonkinlainen työkalu, vaikkapa Excel-taulukkoon laadittu laskuri voisi alkuun olla riittävä. Ohjeistusta tulisi myös markkinoida eroaville ja jo eronneille, jotta vältytään rahasta riitelemiseltä tilanteessa, jossa on olemassa selkeät ja hyvät ohjeet elatusmaksun laskemiselle.

 

Lienee myös selvää, että jollei ohjeistusta sovelleta myös oikeudessa annettaviin elatuspäätöksiin, ohjeistuksella ei todennäköisesti ole suurta merkitystä. Jos vanhemmilla on mahdollisuus ohjeistuksen antaman elatussummasta suuresti poikkeavaan elatusmaksuun oikeusteitse, riitelevät vanhemmat todennäköisesti valitsevat oikeustaistelun. Näin ollen olisi tärkeää, että ohjeistusta alettaisiin käyttää laajamittaisesti myös oikeuksissa.